Lapinlehmät

Ensimmäiset lapinlehmät muuttivat meille Kauhavalta heinäkuussa 2017. Nyyrikki, Myytti, Noorakarma, Ivana, Kliivia, Janihta ja Laviini haettiin emolehmiksi, hoitamaan laidunnusta, perinnebiotooppia, suojavyöhykkeitä ja ennen kaikkea värittämään maaseutua ja toivottavasti tuomaan iloa kaikille, myös ohikulkijoille! ❤️

Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä (PSK) on suomalainen naudan alkuperäisrotu. Lapinlehmien yleisin väritys on valkoinen, usein korvat ja turpa ovat mustat tai ruskeat. Myös musta- tai ruskeapilkullisuutta vatsan ja selän tienoilla esiintyy melko usein. Väritys muistuttaa joskus myös kyyttöjen eli itäsuomenkarjan lehmien väritystä; tällöin eläimen selän keskellä kulkee kapea siimaja kupeet ovat mustat tai ruskeat. Lapinlehmä on useimmiten nupo eli sarveton, mutta sarvellisia yksilöitä on joissakin suvuissa kuten myös nahkasarvisuutta. Rotu on uhanalainen: sen yksilöitä on arvioitu olevan jäljellä noin 350.

Lapinlehmä on kevytrakenteinen ja yleensä melko pieni ja se liikkuu maastossa ketterästi. Maisemanhoitoeläimenä lapinlehmä on tästä syystä isompien lehmärotujen edustajia parempi. Lapinlehmä on terve, sitkeä ja pitkäikäinen.

Lapinlehmän luonne on utelias ja älykäs. Usean karjankasvattajan kokemuksen mukaan se on näistä syistä usein laumanjohtaja, vaikka karjassa olisi suurikokoisiakin muunrotuisia eläimiä. Omistajat mainitsevat lapinlehmän olevan myös herkkätunteinen ja oman arvonsa tunteva eikä se siedä huonoa kohtelua. Hyvin kohdeltu lapinlehmä on erittäin ihmisrakas ja helposti lähestyttävä, minkä vuoksi niiden käyttö esimerkiksi lemmikkieläinpihoilla ja eläinavusteisissa hoivapalveluissa on yleistynyt.

Lapinlehmä on pohjoisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut, terve ja hedelmällinen rotu, joka tulee toimeen märehtijälle ominaisella heinä- ja nurmivaltaisella rehulla ja tuottaa laadukasta maitoa. Lapinlehmä tuottaa maitoa vähemmän kuin yleisimpien lypsylehmärotujen edustajat, mutta on vastaavasti vähäruokaisempi ja käyttää laitumia monipuolisesti.

Meillä lapinlehmät toimivat emolehminä. Emä juottaa vasikkaansa puolen vuoden ikään saakka, jonka jälkeen sonnivasikat vieroitetaan emoistaan ja kuohitaan häräksi. Teuraskypsyyden nämä härät saavat noin kahden vuoden iässä.